Kaikkea sitä

“Minä katoin sen True Bloodin jakson kun ei ollut mitään tekemistä, että voit sinä sitten katsoa sen itekses millon haluat. Tai siis olihan mulla tekemistä kun aloitin sen uuden neuleen tänään, mutta jos vain neuloo eikä tee mitään muuta, niin tuntuu kuin olisi tyhjäkäynnillä.”

Ihastuin tähän pörröiseen, tassukuvioiseen fleeceen ja oli pakko tehdä siitä jotain. Hupparia olin vähän ajatellutkin, ja sitten se sattui passelisti kun tammikuun Suuri Käsityö -lehdessä (1/2012) oli ohjeet kolmeen huppariin. Tämä on se sivulla 20. Oikeastaan aika helppotekoinen, vain vetoketju tuotti jonkin verran päänvaivaa. Tuli mukava <3

Liian pitkät projektit alkaa jossain vaiheessa jumittaa ja ketuttaa. Tämän aloitin urheasti joskus viime keväänä, “joo, onpa kiva virkata isoäidin neliöitä”. Virkkasin neliöitä 110. 22 hankin muualta. Käytin siihen kaikki omat jämälangat ja vein joitakin kotikotoakin. Ei äiskä olisi kuitenkaan koskaan tehnyt niistä mitään.

Neliöiden virkkaaminenhan on vasta 2/3 hommasta, sitten ne pitää vielä ommella toisiinsa kiinnikin, käsin. Välillä en jaksanut tehdä koko tilkkupeittoa moneen kuukauteen, mutta nyt kovilla pakkasilla, kun ei voinut mennä ulos, lopulta vihdoin ja viimein tein sen loppuun. Katsoin samalla levytolkulla vanhoja C.S.I.:n kausia.

Ei siitä mikään suurensuuri tullut, mutta hyvin sen jaloilleen kiskaisee kun vilu yllättää.

Novita Isoveljeä taas. Koukku 5. Tämmöinen nopeana välipalana telkkaria katsellessa virkattu pitkä ja kapea huivi, kivasti ilmava ja kevyt. Kaulassa roikkuessa sitä ei varmaan tule huomanneeksi, mutta siinä on tuommoiset tassukuviot, hih.

Koulussa tuli joku päivä puhetta palmikkoneuleesta, jota minun sitten tietysti piti kokeilla. Tein paksut tumput kaksinkertaisesta langasta (toinen violetti, toinen valko-pinkkimix) isoilla puikoilla (nro 7), ja minusta ne on ihan emähienot, ihan sama jos itse sanonkin <3 Reiluja lapasia ei ole ainakaan minulla vielä liikaa.

No sitten ne pakkaset tuli. Päästiin pihalle asti testailemaan neiti Wipen toppamanttelia, wippekaverien kanssa metsään rallaamaan jne. Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että takapuolella ja reisillä ei ollutkaan kylliksi peittoa päällä. Kun hauva lähti juoksemaan ja pomppimaan, takki nousi jotenkin tyhmästi kipottamaan, ja siellähän se pentu paineli pylly melkein paljaana -15 asteen pakkasessa. Käytäntö osoitti taas olevansa ylivertainen teoriaan verrattuna.

Eli oli ihan pakko korjata. Helman sauma auki, jatkopalojen ompelu jokaiseen kerrokseen, sauma kiinni. Halkion jätin takaa helevettiin, ei sillä ollut mitään virkaa. Ei se ihan helppoa ollut, mutta nyt on mekolla pituutta. Sori Laura, opinnäytetyöt ei ole aina niin yksiselitteisiä.

Myöhässä tulee, mutta tulkoon. Myöhässä tuli tuo minun joulukalenterikin, olisikohan se ollut jossain itsenäisyyspäivän tienoilla, kun minä tämän askartelin. Tulitikkurasioita, koristepaperia, maaleja, liimaa, helmiä, tarroja. Sitten jemmasin niihin suklaata. Puolisko lupasi ensi jouluna jemmata niihin minulle jotain ylläreitä.

Ihanaa neuloa tuommoisia pikkulapasia, ne tulee niin nopeasti valmiiksi. Tein nämä joululahjaksi veljentytöilleni (edelleen 0 vee, mutta kasvua on tapahtunut), lanka taisi olla ihan perus 7 veljestä.

Ei nyt irtoa tämä juttu ollenkaan… Plah.

Tämä on siis tämä toppamantteli, jonka tein neiti Wipelle opinnäytetyönäni. Tuli ainakin paksu ja lämmin! Ei olla vielä edes ulkona testattu, kun ei ole ollut niin kylmä.

Alunperin suunnittelemani värit ehti vaihtua siitä, mitä viimeksi kirjoitin. Sitten kuitenkin kaipasin tähän tummansiniseen ja harmaaseen jotain jippoa, niin tein mustalla spray-maalilla tassukuvioita sabloonan avulla, siitä tuli aika kiva. Sisäpuolella on teddykangasta ja välissä vuorivanua. Kylkisaumoissa on heijastintereet ja edessä heijastintarra. Vatsakappale laitetaan kiinni pikalukolla, takana on halkio hännälle ja kauluksesta tuli aika hyvä, se yltää lämmikkeeksi korvillekin.

Hiilityö ystäväni whippetistä, joka oli minun hauvani setä. Kovin mukava sellainen.

Kiipeli-marsu on nyt asustellut nelisen kuukautta itsekseen. Ajattelin tässä sen elon piristykseksi punoa sille pajusta pesämökin. Tein näitä tytöille aikaisemminkin kun marsuleita vielä oli kaksi, ja aina olivat mökit yhtä suosittuja. Tämä taitaa olla kaikkiaan viides.

Ensin keräsin pajuja kotikodin rannasta vajaan ämpärillisen. Ne pitää punoa tuoreeltaan, muuten ne kuivuvat eivätkä taivu enää, paitsi jos ne liottaa vedessä, mutta minulla ei ole mitään niin isoa allasta jossa liottaa, joten punoin siis tuoreeltaan. Tämä maja on tämmöinen mallia “ylösalaisin käännetty kori”, tässä on hyvänä puolena se, että marsu pääsee majan katolle töllistelemään. Helpompi vaihtoehto on punoa semmoinen tiipii-tyyppinen mökki, mutta siihen ei tietenkään katolle pääse. Jätin oksan latvoja sojottamaan tuolta punoksen joukosta, Kiipeli tykkää natustella niitä.

Ei tästä pajunpunonnallisesti tullut mikään korien muotovalio, mutta Kiipeli ei niin harrasta käsitöitä tai marsumökkiarkkitehtuuria. Ja sitä paitsi se pureskelee sen ennemmin tai myöhemmin tuhannen säpäleiksi.

Koulu on nyt taas semmoisessa vaiheessa, että pitäisi tehdä opinnäytetyö. Ensin ajattelin, että teen koiranvaatemalliston, esim. kolme vaatetta. Saisin tälleen kivasti yhdistettyä edelliset opintoni tähän eläinhoitaja-alaan. No mutta, opinnäytetyön ei tarvitsekaan olla suuri ja laaja ja iso ja valtava, yksi vaatekappale riittää. Ja lisäksi, opinnäytetyöstä ei tarvitsekaan olla kirjallista raporttia. Ont:n laajuus on vain kaksi opintoviikkoa, kunhan valmiin työn sitten esittelee luokalle, niin sillä hyvä. Vaikuttaa ihan läpihuutojutulta Muotoiluakatemian ont:n rinnalla. Ihmettelen vieläkin tätä systeemiä, onko muillakin ammattikouluilla näin olematon ont?

Mutta tällä sitä sitten ilmeisesti mennään. Teen yhden talvimanttelin koiralleni, kiitos ja näkemiin. Käytän samaa kaavaa kuin edellisessä fleecenutussa, ehkä vain hieman pidennän helmaa. Katsoin jo Kangastukusta sopivat kankaat sitä varten, pitää ne vaan vielä tilata. Päällimmäiseksi tulee mustaa ja tummanpunaista FOVia, väliin 150g vanulevyä ja sisäpuolelle mustaa teddyä. Lämmin ja pehmeä tulee! Tai sitten sössin sen ompelun jotenkin.